Syvällinen työskentely tekoälyn kanssa aiheuttaa mielen romahduksen, jota opin navigoimaan. Ennen tekoälyä vahva 6 tunnin sessio tarkoitti 1–2 merkityksellistä työjaksoa. Kylmä alku + sotkuinen keskikohta + dopamiinipiikki, kun jotain saa valmiiksi. Valmista. Nyt käytän 50–100 sellaista kierrosta päivässä. Jokaisella on sama tunnepaino: nosta vauhtia, käy läpi vaikea osa, tunne huuma, kun se toimii. Toista. Se on sata kertaa enemmän veroa hermostollesi. Huberman puhuu oppimisen kivusta – siitä, miten aivot oikeasti kokevat kognitiivisen kuormituksen epämukavuutena. Tekoälyn kanssa työskentely kasaa tuon epämukavuuden sata kertaa ennen illallista. Päivän lopun onnettomuus on todellinen. Olen yhä selvittämässä, mitä "syvä lepo" tarkoittaa, kun on tiivistänyt kuukauden henkiset syklet yhteen iltapäivään.