Minulla on ADHD. Se ei pilaa elämääni, mutta se ehdottomasti muokkaa sitä. Pärjään paljon, mutta joskus törmään seinään – en siksi, että olisin kyvytön, vaan siksi, että lautasellani on liikaa ja aivoni eivät pysty priorisoimaan sitä, mikä on tärkeää juuri nyt. Jongleeraan jatkuvasti ideoiden, tehtävien, määräaikojen ja häiriötekijöiden kanssa. Joinakin päivinä se napsahtaa. Toisina päivinä kaikki tuntuu yhtä kiireelliseltä – tai yhtä unohtumattomalta. Mutta tässä on hyvä puoli: Kun olen lukittu, saan enemmän aikaan 2 tunnissa kuin useimmat päivässä. Kun välitän, välitän todella. Kun jokin tarttuu minuun, menen syvemmälle kuin kukaan muu. ADHD ei ole kirous. Se on erilainen käyttöjärjestelmä. Kun opit käyttämään sitä – se voi olla valtava etu.