Se, mitä monet ihmiset näyttävät kaipaavan USA:n 1940-luvun tuottokäyrän valvontapolitiikasta, on se, että Yhdysvaltain keskuspankki SUOSTUI OSALLISTUMAAN. Valtiovarainministeriö ei ottanut niitä väkisin haltuunsa. Fedin ja Treasin välillä oli jonkin verran erimielisyyksiä ja neuvotteluja YCC:n toteuttamisesta, mutta Fed luopui käytännössä rahapolitiikan hallinnasta inflaatioriskeistä huolimatta, koska heidän mielestään se oli oikein maailmansodan edessä. Politiikan helpottamiseksi Rooseveltin hallinto otti käyttöön hintavalvontaa vuosina 1940-46 ja valvoi sitä tiukasti, mikä auttoi hillitsemään inflaatio-odotuksia. Välttämätön paha tuolloin. Fed joutui silti absorboimaan yli kaksi kolmasosaa jäljellä olevista velkasitoumusmarkkinoista 1940-luvun puoliväliin mennessä. Vasta vuonna 1951 rahapolitiikan riippumattomuus palautettiin.