Boomerit ja vielä nuorempi X-sukupolvi järjestivät aikansa television ympärille. Kaveri saattoi napata katkelmia aamuohjelmasta, työskennellä koko päivän ja katsoa sitten Walter Cronkitea. Sitten ehkä syödä illallista vaimon ja lasten kanssa, hengailla - ja katsoa Johnny Carsonia, mennä nukkumaan. Tämä tuntuu nuoremmista naurettavalta, ja se on naurettavaa. Mutta se tarjosi eräänlaisen päivittäisen orientaation kuin kevyempi versio sotakoulusta. Jos sinun ei tarvitse ajatella, mitä tulee tapahtumaan joka päivä - se tekee elämästä helpompaa. Nyt heitämme ihmisiä altaan syvään päähän ilman suojakaiteita - ei mitään, mikä suuntaisi heitä ollenkaan. Heillä ei ole selkeitä urapolkuja. Heidän odotetaan työskentelevän epäinhimillisiä tunteja - eikä tekevän mitään luovaa työtä, joka edistää heitä ollenkaan. Eivätkä he tiedä, mitä seuraavaksi. Se on täysin epävakaa, hämmentävä elämä, joka tekee useimmat ihmiset onnettomiksi. Ja sitten ihmettelemme syntyvyyttä tai Luigia tai Antifaa.