Lähdin juuri Minneapolisista, jossa minulla oli kunnia tavata useita surevia perheitä ja kuulla heidän kauniista lapsistaan – erityisesti Harperista (10) ja Fletcheristä (8), jotka kuolivat Marian ilmestyksen kouluampumisessa. Tapasin myös toisen kauniin tytön, joka toipuu hyvin, luojan kiitos. Keskustelimme paljon, mutta kaikilla perheillä oli pari välitöntä pyyntöä: Ensinnäkin rukoilla Sofian puolesta, joka jatkaa taistelua henkensä puolesta joka päivä. Rukoile hänen terveytensä puolesta, rukoile, että hänen turvotuksensa saadaan hallintaan, ja rukoile voimaa hänen vanhemmilleen, lääkäreilleen ja sairaanhoitajilleen. Toiseksi, älä anna ampujalle huomiota, vaan keskity lapsiin, jotka otettiin meiltä. Sain tietää, että Harperilla oli hymy, joka saattoi valaista huoneen, että hän rakasti käydä kansallispuistoissa vanhempiensa kanssa ja että hän näytti kauniilta ensiehtoollispuvussaan. Opin, että Fletcher oli riehakas ja energinen, että hän rakasti jalkapalloa ja koripalloa ja että hänellä oli upeat hiukset. Kyllä, heidät otettiin perheiltään aivan liian aikaisin. Mutta lyhyen elämänsä aikana he jättivät suuren jäljen moniin ihmisiin, jotka rakastivat heitä. Annetaan heille heidän ansaitsemansa huomio.