Tämän päivän kirjakerhossa @OdysseysEth muistutti minua siitä, että jos halu sieppaa vapaan valinnan, joka näyttää olevan vapaaehtoisesti tehty, silloin et itse asiassa ole vapaa. Tämä näkökulmaero tuntuu varsin mielenkiintoiselta, ja tarkemmin mietittyään siinä on kaksi yksityiskohtaisempaa suuntaa. Toinen on liiallinen halun tinkiminen ja toinen liiallinen halun tukahduttaminen. Edellinen tilanne on vähän kuin FOMO-tunteet härkämarkkinoilla ja Lao Wangin mustasukkaisuus hänen ympärillään ansaita omaisuuksia, mikä on liiallinen kompromissi halusta. Jälkimmäinen tilanne on vähän sellainen, kun sinua hävettää kieltäytyä jonkun toisen kutsusta, menet illalliskutsuille, joista et pidä, ja juot viiniä, josta et pidä. Itsekuri tekee ihmisistä vapaita vs. vapaaehtoisuus tekee minusta vapaan