Charlie Kirk oli ihminen. Hän oli ihminen, jolla oli perhe, joka rakasti häntä. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä kaikkien ympärillämme olevien uskomuksista, mutta meillä on oltava rohkeutta nähdä selvästi, kuinka kovasydämisyytemme tai välinpitämättömyytemme ympärillämme olevien ihmisyyttä kohtaan repii maata palasiksi. Emme voi vain vaatia yhtenäisyyttä tai vaatia muita korjaamaan itseään puuttumatta ensin tapoihin, joilla emme ole eläneet omien standardiemme mukaisesti. Tässä maassa ei voi olla yhtenäisyyttä ja armoa, ennen kuin me yksilöinä kohtaamme omat puutteemme. Äänestin päätöslauselman puolesta Charlien elämän kunnioittamiseksi – mutta mikään lainsäädäntö ei tuo häntä takaisin tai maatamme takaisin yhteen ilman, että jokainen meistä yksilöinä ottaa vastuuta tavoista, joilla olemme mukautuneet tämän maailman rikkinäisyyteen, siitä, että olemme takertuneet veljiemme ja sisartemme puutteisiin pikemminkin kuin kauneuteen. Kenellekään meistä ei luvata minuuttiakaan tämän maan päällä. Meidän on ryhdyttävä vakavaan työhön kunnioittamalla ahkerasti, harkitusti ja iloiten käskyä rakastaa toisiamme.